Kuenringerin kunniattoman lopun jälkeen Aggsteinin linna pysyi raunioina lähes puolitoista vuosisataa. Sen jälkeen herttua Albrecht V antoi sen luotetulle neuvonantajalleen ja kamariherralleen Georg Scheck vom Waldelle lääniksi.
Joten vuonna 1423 shekki alkoi rakentaa 'Purgstalia', kuten voidaan edelleen lukea kivitaulusta kolmannen portin yläpuolella. Kovassa työssä köyhät alamaiset laskivat kiveä kiven päälle seitsemän vuotta, kunnes rakennus oli valmis ja nyt näytti uhmaavan ikuisuutta. Henkiseksi tullut shekki muuttui kuitenkin ansioituneesta ja yleisesti arvostetusta valtiomiehestä vaaralliseksi ryöstöparoniksi ja ryöstäjäksi, kauhuksi metsässä ja koko Tonavan laaksossa.
Kuten linnakkeessa nykyään, matala ovi johti hyvin kapealle kalliolevylle huimaa korkeudella. On upea näkymä jumalallisen kauneuden maailmaan. Scheck kutsui ruusutarhaansa lisäten halveksuntaa julmuuteen, lautaselle ja työnsi sydämettömästi vangit ulos, niin että heillä oli vain mahdollisuus joko kuolla nälkään tai valmistaa kärsimyksensä nopea lopetus hyppäämällä hirvittäviin syvyyksiin.
Eräs vanki oli kuitenkin onnekas pudota puun tiheään lehtineen ja siten pelastaa itsensä, kun taas toisen vapautti ylpeä orjatar, emäntä von Schwallenbachin poika. Mutta kun kuolemaa paenneet miehet ryntäsivät Wieniin kertomaan herttualle Piebaldin pahoista teoista, linnan herra pursi vihansa köyhille nuorille. Scheck heitti pojan vankityrmään, ja kun vakoojat ilmoittivat, että herttua oli aseistautunut Aggsteinia vastaan, hän käski kätyrinsä sitomaan vangin ja heittämään hänet alas ruusutarhan kivien yli. Kätjät olivat jo tottelemassa käskyä virnistäen, kun Aven kello soi pehmeästi ja juhlallisesti länsirannalta ja shekki antoi junkkerille tämän vilpittömästä pyynnöstä riittävästi aikaa antaa sielunsa Jumalalle, viimeiseen ääneen asti. kello soi ilmanvaihdossa oli haalistunut.
Mutta Jumalan armollisen huolenpidon kautta pieni kello soi jatkuvasti, joen aaltojen yli vapiseva ääni ei halunnut loppua, ja se kehotti kaljua sydäntä kääntymään sisään ja ulos... turhaan; Sillä vain kauheita kirouksia, koska kirottu soitto ei hiljentyisi, olisivat äänen kaiku hirviön itsepäisessä mielessä.
Sillä välin komentaja Georg von Stein oli kuitenkin piirittänyt linnan yöllä herttuan käskystä, kolikoiden kolina ja täydellisen rankaisemattomuuden vakuutus avasivat portit, ja niin viimeinenkin rikos estyi. Sekki jäi kiinni, herttua julisti sen menetetyksi kaikki tavarat ja päätti elämänsä köyhyyteen ja halveksumiseen.